Muutohommissa

Näin se tämäkin blogi on nyt siirretty uuteen osoitteeseen:
http://otankuviablog.wordpress.com/.
Muutostyöt on vielä kesken, mutta jos nyt satuit tulemaan tälle sivustolle, niin ei kannata enään tallettaa kirjanmerkkeihin. Jatkossa uusi materiaali menee ainoastaan ja suoraan tuone wordpressiin.

Tuhkana tuuleen

Mikähän kumma se sai ihmisen häiriökäyttäytymään ja polttamaan autioksi jääneen historiallisia arvoja sisältävän teollisuusrakennuksen? Hieno kuvauspaikka on nyt yhtynyt happeen ja kuvaukset siellä on ohi. Kylläpä harmittaa ja oikein lujasti, sillä keväälle olin jo suunnitellut uutta kuvausreissua samaan paikkaan ja tällä kertaa olisin kuvannut harkitumpia ja laadullisesti parempia kuvia. Edellinen kerta meni hieman hosuessa ja sehän näkyi kuvissa ja nyt toista kertaa ei tulekkaan. Voi hitsi voi harmi.

Katse ylös päin

Kannattaa kattoo kattoon jos sattuu ideat kattoon.

Keminmaan kirkossa on nähty vaivaa koristelussa ja siitähän valokuvaaja on mielissään.

Rauhallisemmat kuviot

Eilisen valtaisan kansainvälisen valokuvamenestyksen jälkeen (täällä näin)  on aika laskeutua taas maanpinnalle ja palautua rauhallisempaan meininkiin.
Höpinät sikseen ja kuva näytille.

Tänään on hyvä päivä.

Kun valokuvaaja laittaa kuviaan julkisesti esille, on tarkoituksena tietenkin saada näkyvyyttä ja kuvalle sen tarkoitusta vastaavaa toimintaa, eli katselua. Joskus tuntuu että joku kuva onkin ilmeisen surkea, koska se ei näyttäisi kiinnostavan ketään. Toisinaan kuva on pitempäänkin näytillä kunnes sitten sattuu universumissa jotain merkittävää, esimerkiksi planeetat oikeassa järjestyksessä tms. hölynpölyä. Maallisella tasolla riittää että oikea ihminen näkee kuvan ja suosittelee sitä toiselle oikealle, jolla on suhteita ja verkostoja vielä joihinkin oikeisiin ihmisiin. Tänään minulle on kaikesta päätellyt käynyt juuri näin.
Muistatkos blogikirjoituksen erilaisesta matkailusta? Siihen liittyi seuraava kuva.

Kuva on ollut nähtävillä myös internetissä toimivassa kansainvälisessä taideyhteisössä nimeltään deviantart.com. Aikaisemmin se keräsi kohtuullisesti katselukertoja (viime lokakuusta tähän päivään mennessä n. 900 kertaa). Mutta tänään on tapahtunut jotain erikoisen yllättävää hienoa ja mielenkiintoista. Aamupäivällä, noin kello 11 aikaan hyväksyin erään yhteisön käyttäjän pyynnön lisätä tämä kuva kokoelmaansa. Luvan antamisen jälkeen alkoi melkoinen rumba, nyt noin 3-4 tuntia myöhemmin kuvaa on käyty katselemassa yksin tänään jo1541 kertaa, eli tuhat ja viisisataa-neljäkymmentä-yksi  kertaa muutamassa tunnissa. Tulos on niin huima, että meinasi lähteä leuka sijoiltaan kun sen näin.
On deviantartissa myös sellaisiakin käyttäjiä joiden kuvat keräävät kerta toisensa jälkeen suurempiakin lukuja muutamissa tunneissa, mutta kyllä tämä silti on ainakin omalle kohdalleni melkoinen muutos kävijätilastoissa.
Nyt tunnen suorituspaineeni vain kasvavan, sillä enhän halua jäädä uusien seuraajieni silmissä vain tähdenlennoksi.
Pressure is on, niinkuin ameriikassa sanottaisiin. Tänään on todellakin hieno päivä valokuvaaja Jyrki Nikkilälle. :)

PS: 1581 ja nousee

Noniin ja lopullinen lukema vuorokauden katselijamääräksi oli kahta katselua vaille 8000. Aika uskomaton suoritus. :))

Käyppäs katsomassa itsekkin

Se toimii sittenkin.

Ehei, ei tämä blogi ole kuollut, vaikka sisältöä ei ole viimeaikoina tullutkaan. Kun tietää että tulossa on paremmat laitteet ja välineet, niin ei sitä viitsi oikein läppärin pikkuruudulta tihrustaa ja alitehoisella prosessorilla kuvia värkätä. Mutta nyt! Nyt on laitteistopuoli kunnossa ja tehoa ja suorituskykyä riittää ja näyttö on niin iso että pitää oikein kahdesti kattoa että näkee kokonaan. Tai ainakin siltä tuntuu, kun vertaa läppärin näyttöön. Ja tietokoneessa on jotain RAMmia kovasti ja kaksi i:tä enemmän kuin halvemmassa versiossa, siihen syttyy erinvärisiä valoja ja siihen ei tarvinut edes nettipiuhaa kiinnittää että tiedon valtatiet avautuu. Niin hyvä se on, muuta en siitä osaa kertoa. Niin ja se on PC. Harhauduin MAC-tietokoneiden maailmaan ja omistin sellaisen noin 4 viikkoa, joista kolme kone oli huollossa. Yllättävän helposti kauppojen peruminen onnistui ja nyt olen taas PC-mies. Se ilmeisesti on junttia, ainakin hifistelijöiden mielestä, mutta ainakin kone nyt toimii niinkuin pitää ja jos rikkoutuu, niin hälyytän jonkun enemmän nörtin hätiin. Toisin olisin joutunut toimimaan esteettisesti miellyttävästi muotoillun ja statusarvoani kohottavan MAC-tietonkoneen kanssa, jonka lähin huolto löytyy oulusta.
Ainoa positiivinen kokemukseni MACistä löytyy nuoruudesta jolloin myytiin samannimistä jäätelöä, se maistui colalta ja toimi aina, toisin kuin tämä tietokonekaimansa.
No sitten taas asiaan, eli kuviin. Pakkanen on pitänyt valokuvaajan nyt sisätiloissa ja kuvia on otettu aika harvakseltaan ja nekään eivät ole noudattaneet blogin perinteistä tyyliä, vaan ovat olleet ennalta määriteltyjä ja tyyliltään hillitymin muokattuja. Eli eivät tule julkaistuiksi täällä. Sen sijaan olen nauttinut uuden tietokoneen suorituskyvystä vanhojen kuvien kanssa ja tässä niistä kaksi näytille. 

Ystävällinen graffittitaiteilija oli maalannut opasteen yläkerrassa sijaitsevaan "näyttelytilaansa".

Kunhan tässä ilmat alkaa taas lauhtumaan, niin kyllä sitä taas sitten herää valokuvaajakin talviuniltaan.

Hauskaa mennyttä tai tulevaa joulua!

Joulu on nyt kait jo ohi. Ainakin noin periaatteessa joulu loppuu pari viikkoa aaton jälkeen olevaan loppiaiseen. Joulu taas alkaa jo hyvissä ajoin, jotta kauppiaat saavat aloittettua joulumyynnin ja asiakkaat joulustressin. On se hienoa kun joulun aikaan pääsee ihmisparka rauhoittumaan ja unohtamaan kaiken stressin ja kiireen. Tai siis viimeistään joulupäivänä. Jouluaatto tuntuu olevan oikein kaiken hässäkän ja hulinan huipentuma, kun viimeisiä lahjoja ja ruokia voi käydä vielä rohkeimmat ostamassa, mikäli kauppaan vielä uskaltautuvat. Samaan aikaan on kotona käynnissä uskomattomat ruuanlaittotalkoot. Kinkkua on paistettu edellinen yö ja koko aattopäivä on vietetty erillaisia perinteitä suorittaen ja siinä sivussa sitä ruokaa laittaessa.
Kun koittaa ilta on aika syödä, syödä ja syödä. Siinä täyttyy massu ääriään myöten niin Akselilta kuin Akseliinaltakin. Epäterveellisen ruokamäärän jälkeen otetaan viellä jälkiruuat ja sitten illemmalla vielä huikopalaa. Saunassakin pitäisi  käydä, mutta kukaan ei jaksa ruuansulatukseltaan lähteä sitä lämmittämään. Viimein on saatu lahjat avattua, samariinit juotua ja saunottua. Koko kuukauden tai jopa pitempäänkin valmisteltu juhlapäivä, kestoltaan n. 12-24 tuntia on vietetty. Sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. Aamulla sitten herätään ja tuumataan vain, että kylläpäs vain olikin kiva joulu.
Mutta yllätys yllätys! Varsinainen syy joulun viettoon ja siis oikea joulu onkin vasta nyt, 25.12. Sen enenpää uskontoasioihin kantaa ottamatta itse juhlakalu eli Jesse, eli Jeesus onkin syntynyt 25.12. jolloin siis kaiken järjen mukaan olisi se päivä jolloin pitäisi juhlia. Et sinäkään varmasti juhlinut omia synttäreitäsi päivää ennen varsinaista juhlapäivää. Turhapa tuota enää on pohtia, kauppiaat hierovat tyytyväisenä käsiään yhteen ja Coca-Cola-pukki on lahjat jo jakanut.
Tuli vain mieleen, että jotenkin joulu on kehittynyt tässä historian aikana hieman kyseenalaiseen suuntaan.

Mutta sitten taas asiaan! Tämähän on valokuvablogi ja ei siis julkaisua, ilman kuvaa. Tässäpä teille joulukortti, myöhässä viimejoululta, tai etukäteen ensijoululle. :)