Se oli vain yhdenillanjuttu

Ei se olisi toiminut kuitenkaan. Ajattelin että parempi hankkiutua vaan äkkiä eroon siitä, ettei tuu sitten mitään katumisia. Kyllä se oli sillekkin ihan hyvä ratkaisu. Pääseepähän sitten jonkun muun mukaan. Ja olihan mulla jo mielessä tää uuskin. Ja se onkin parempi kuin entinen.

En kuitenkaan suotu tätäkään vaihtokuviota tappioksi laskemaan. Sain myytyä edellisen radion jo heti pois, tosin 5€ tappiolla, mutta nyhdin siitä kuitenkin irti ainakin vähintään sen vitosen eestä varaosia. Eikä omatuntoa kolkuttele yhtään.
Tässä uudessa philpsissä on kaikki osat paikalla ja heti siitä ääntäkin kuului. Tosin taisivat olla lyhytaaltolähetyksiä, mutta nostalgista niitäkin on kuunnella. Vanhanaikaisesta radiosta saa kuuluakkin Venäjän kielistä ohjelmaa. Komean näköisesti putket hehkui ja sopivasti haiskahti kärykin. :) Ja kaikkein hienointa radiossa on "The Magic Eye", eli virityslamppu, josta näkee milloin kanava on kohdallaan. Kuvassa se on tuo vihreä silmä etulevyssä. En edes uskonut että se olisi toiminut, mutta niinhän se akoi hehkua ja uusi omistaja oli yhtä hymyä. Nyt vain metsästämään putkia varastoon romulaareista.

Kuva-arvoitus

Noniin kaikki tytöt ja pojat ja isit ja äitit. Seuraavaksi kuva-arvoitus.
Missä Suomen kaupungissa on viime-aikoina ukkostanut? Siis missä Suomen kaupungissa?
Oikeat vastaukset voi kertoa tai olla kertomatta.
Kuvaa napsauttamalla elämys on suurempi.

Retroilua

Hämärästi muistan jo vuosia sitten hämmästelleeni putkiradion hyvää ääntä. Se ei ollutkaan mikään rätisevä ja vinkuva suhina, josta vaivoin sai kuunneltua jotain Suomen yleisradion uutisia.
No kävinpä taas etsimässä vedettävää herätyskelloa eräästä käytetyn tavaran liikkeestä, mutta perhana. Ei löytynyt herätyskelloa. Löytyi kuitenkin putkiradio ja niin törkeän halpaan hintaan, että pakko oli ostaa, vaikka ei kunnosta ollut oikein tietoa. Iltahan sitä piti ihastella ja tottakai valokuvata, mutta testiajoa ei vielä suoritettu, sillä sähköjohto puuttuu. Siihen pitänee perehtyä vaikkapa huomenissa.
Näin sivumennen sanoen täytyy mainita, että onpa muuten harvinaisen surkea käytetyntavarankauppa. Viimeksi kun menin sieltä herätyskelloa ostamaan, ei sitä silloinkaan löytynyt, mutta löytyipä kuitenkin mekaaninen laskukone, joka piti tottakai ostaa ja laittaa kuntoon. Ja hieno laskuri muuten onkin.

Klikkaamalla isonee kuva, ei ääni.

Taivas löi tulta

Niinhän siinä kävi, että hellepäivän päätteeksi tuli ukkonen. Ja kuvatahan sitäkin piti. Keskellä yötä kun heräilee reippaan päivän jälkeen, niin ei sitä jaksa mihinkään kauemmas mennä. Siispä kamera jalustoineen pihalle ja kuvaukset käyntiin. Maisemaa kuviin ei ahtaalla pihamaalla kovin saanut, mutta näkyyhän tuossa hevihenkisesti synkkien kuusien latvoja.

Koitappa mitä tapahtuu kun klikkaat kuvaa.

Tosielämän siencefictionretki

Kävinpä retkellä sanotaanko, että en sano missä. Tällaiset paikat pidän mielelläni piilossa ettei sana leviä ja raggarit mee rellestämään. Ne jotka mahollisesti tietää mistä paikasta on kyse, pitäkööt suunsa kiinni, tai kertokoot sen jossain muualla.
1900-luvun alussa osattiin tehdä teollisuustiloistakin hienoja. Ainahan turbiinisalit on puhtaita olleet, mutta erityisen huolellisesti tehdyt laattalattiat ja hienoin koskaan näkemäni aidosti marmorinen kytkintaulu säväyttivät tälläkertaa ihan erityisesti.
Sciencefictionia reissusta tuli vasta kuvien raskaan käsittelyn jälkeen. Dokumentaarisesti arvokkaitahan kuvat olisivat sellaisenaan, mutta kun nyt kärsin tätä editoinnin hienoutta, näyttää kuvat hitusen paremmilta muka editoinnin jälkeen. Alkuperäisetkin ovat kuitenkin tallessa, ei siis syytä huoleen.

Nyt aistimaan ja näppäämällä kuva perinteisesti suurenee.

Käsienpesulle mars mars!

Kun sitä ihmisparka lykkää kätensä paskaan milloin milläkin tavalla, sitä alkaa pohtimaan oliko tässäkään mitään järkeä. Näin kävi juuri äsken kun hoksasin, että voisin alkaa liittämään kuviini nimikirjoituksen tai "vesileiman" jollakin tyylikkäämmällä tavalla kuin sen perinteisen tylsän "Jyrki Nikkilä" kuvan oikeassa alalaidassa. Oheiseen kuvaan värkkäsin nimmaria päälle tunnin, kunnes oivalsin photoshopin logiikkaa sen verran, että sain aikaiseksi tuomoisen hienon leimasimen, jolla kätevästi näpäytän leiman ja muokkaan sen kuvaan sopivaksi.
Tästä muodostin sitten hienon aasinsillan tähän johdantoon, jonka opetuksena on, että ei kannata heti luovuttaa. Nyt vain käsien pesulle ja uusia ihmeitä ihmettelemään.

Kuvaa näpäyttämällä saat katsella sitä suurempana ja ihailla hienoa signaturea.

Perinteiset työmenetelmät

Perinnepihaprojekti sai ympärilleen ainakin omasta mielestä (tottakai) komeat kehykset. Mäntyriukua on parkkailtu pitkin kesää ja nyt ne koottiin aidaksi. Kaikenkaikkiaan riukuja taisi tulla n. 160 kappaletta, joista n. 40 laitettiin pystytolpiksi. Nytpä tietenkin epäilette, että lahoaa ja kaatuu tuo aita. Opiskelin kuitenkin aihetta ja tolppien maahan upotetut päät on oikeaoppisesti poltettu hiilelle. Eipä pitäisi lahon tolppaan iskeä, ei ainakaan niin nopeasti, kuin ilman hiiltä.
Ja näkyyhän tuossa kuvassa myös keväällä istutettua pihanurmikkoa.

Ja kuvahan avautuu napsauttamalla isommaksi.

Raaka kuvankäsittelyä

Viimeaikoina on aika raskas kuvankäsittely alkanut kiinnostamaan ja nyt ainakin tuntuu, että sillä saisi aikaan hienojakin kuvia. Työmäärä per kuva lisääntyy kyllä huimasti, mutta ehkäpä se auttaa vähetämään summittaista näppäilyä joka lisääntyi älyttömästi digikuvaukseen siirtyessä.
Nyt kun aiheeseen päästiin niin vuodatetaanpas sitten oikein kunnolla.
Aikoinaan filmikameran kanssa piti aina laskea filmin riittävyys. Silloin sitä tuli pohdittua tarkemmin sommittelua ja haettua kuvakulmat tarkemmin. Tässä taannoin oikein järkytyin siitä miten paljon tuli yhdessä päivässä otettua kuvia. Olisi ollut sama kuin olisin vain pyöritellyt kameraa silmät kiinni kokoajan laukaisnta painaen. Lopputuloksena pari käyttökelpoista kuvaa muutamasta kymmenestä, joissa kaikissa sama aihe. Mietippä tämmöinen näppäily filmiaikana. 36 kuvan rulla täynnä käyttökelvotonta roskaa. Rullan hinta tais olla jotain 20-25€ kehitykseneen (diafilmi). Ei ihme että tuli tarkemmin harkittua kuvia silloin joskus. Toisaalta mitä useampia kuvia ottaa, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulee sattumalta hyvä kuvakin.

No nyt kuitenkin näitä vaivannäön hedelmiä, olkaatte hyvät.

Outo päivä onnelassa

Tästä se lähtee

Hello world! Avasin valokuvauspainotteisen blogin, sillä olenhan varsin nykyaikainen.
Nyt vain opiskelemaan uutta verkkoympäristöä ja kantapäiden kautta tottakai.