Starting the "microphone business" I've got one message for the next decade.
Move Your Ass!
90-luvun puoliväli ja loppupuoli oli silloisesta lamasta ja teinejä piinaavasta koulusta huolimatta aikasta mukavaa aikaa. Viikot koulussa ja sitten se perjantai ja viikonloppu. Loppuviikon aikana koulun käytävillä selviteltiin, kuka sitä viinaa tai kaljaa taas hommaa ja mitä kellekkin tulee. Silloin tuli maisteltua kaikennäköisistä pulloista, mutta jossakin vaiheessa juoma vakiintui 80% stroh:n ja kokiksen sopivaan sekoitukseen. Muillekkin löytyi omat suosikkinsa, (käytetään kavereista nyt vain etunimen 1. kirjaimia ettei tuu sanomista.) M. tykkäs Pink Cat:ista, J. ihastui siihen yhteen rommiin jonka etiketissä oli laivan kuva, H. muistaakseni aina hankki sen 1,5l omenaviinipullon, P. tais juua jotain pohjanpoikaa ja toinen J. ei juonu mitään.
Viikonloppufiilikset alkoi nousemaan perjantaisin kuuden jälkeen, kun Radiomafiasta kuunneltiin Salovaara show. Siitä sitten pikkuhiljaa liikkeelle, yleensä M:n tykö, jossa tanakat pohjat ja kylille. Aivan sama oliko pakkasta vai ei, kylille mentiin, sinne oli menny kaikki muutkin ja siellä ne oli yhtä hulluna päissään kuin mekin ja mukavaa oli. Yleensä disko oli tökärillä, tai urkilla ja kun oli tarkotus päästä oikein sisällekkin, siinä ovella piti skarpata oikein reilusti näyttääkseen siltä että järkkäri viittis päästää sisään. Kyllä joskus kavereita huomaamattomasti kannatellen pidettiin pystyssä ja talutettiin sisään. Sisällä sitten pystyikin jo turvallisesti vähän nukahtamaan johonkin pimeään salin nurkkaan. Ja nukkujien rauhaa ylläpidettiin menemällä näkösuojaksi kun järkkäri oli tulossa paikalle.
Joskus diskoissa oli pikku tappeluita ja yleensä jokakerta joku tuli jossainvaiheessa iltaa naama verillä vastaan. Ja vessoihin ei viittiny tai uskaltanu mennä sen oksennuksen hajun, tai pahisten takia. Olihan ne aikoja.
Sitten jossainvaiheessa alkoi kaverit saaha ajokortteja ja aivan uusi tapa viettää perjantai-iltoja tuli mahdolliseksi, nimittäin PILLURALLI. Siinä sitä istuskeltiin kavereitten autojen kyyvissä ja juopoteltiin wunderbaumhuuruissa ja subbarin potkiessa munuaisia hajalle. Mitä tummemmat takalasit ja enemmän lisävaloja keulalla sen parempi. Ja taas oli hauskaa. Yleensä tahdit viikonloppu iltoihin takasi Scooter, pandora, muut sen aikaiset hittipändit ja kokelmalevyt, joissa tärkeintä oli basso. Ja sitä piti olla paljon.
Niin tämäkin mainio tapa viettää viikonloppuja kuoli sitten pois, ihan kokonaan. Viimevuosina, jos on sattunut Kemin keskustaan yöaikaan, ei ole paljon tarvinu muita väistellä. Toivottoman tilanteen on annettu jatkua tähän asti kunnes 13.8.2010 oli tunnelin päässä jälleen nähtävissä valoa. Eikä mikään pikkutuikku hehkunutkaan vaan oikein valonheitin. Kemin kadut oli aivan tupaten täynnä autoja, satoja, varmasti yli 1000 autoa ajoi facebook-tempauksesta alkunsa saanutta pillurallin muistelu fiilistely ajelua. Se oli mahtavaa, oli lehdistö, varmaan radiokin ja MTV3 paikalla. Ja seuraavan illan kymmpiuutisissakin juttu tapahtumasta. Toivottavsti tämä kulttuuriteko avasi nykynuorison silmät ja moinen ajeluperinne saisi uuden alun.
Kuvia tapahtumast löytyy osoitteesta
http://www.jyrkinikkila.kuvat.fi ja sieltä pillurallikansio.
Ei muuta kuin fiilistelemään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti