Otin mielestäni, ainakin sillä hetkellä, hienoja kuvia. Hallitsin syväterävyyttä hienosti, käytin yllättävää ja innovatiivistä kuvakulmaa, säädin valkotasapainoa ja lopuksi vielä jälkikäsittelin. Toisinsanoen hifistelin, melkein viimeisen päälle. Ja katso, tässä on lopputulos:
Ylpeänä ihailin aikaansaannostani, kunnes oivalsin mitä katselin. Täähän on perhana aivan samanlainen kuva mitä myydään sisustustauluina tiimaireissa, jyskeissä, sotkissa ja sensemmosissa, citymarketeissakin. Kyllä katosi hohto ja onnistumisen elämys. Tuloshan on uudesta näkökulmasta tarkasteltuna itseasiassa melkoista sontaa. Syynä siihen on kuvan, tai lähinnä idean loppuunkuluttaminen. Olin saanut aikaan sinänsä hienon kuvan, mutta mitään uutta tai omaperäisyyttä siinä ei ole. Olenkin tästä oppineena päättänyt ottaa käyttöön valokuvausmantran, kyllä keksin tuon hienon nimen ihan itse. Valokuvausmantrani noudattelee sen yhden jalkapallovalmentajan lanseeraamaa sanontaa "pystyt parempaan.". Keith Armstrong se taisi olla nimeltään se valmentaja. Ja sitten kohti uusia seikkailuja, joissa toivottavasti pystyn parempaan.
torstai 23. syyskuuta 2010
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kuvasin Italialaista supermallia
Tulipas eilen otettua kuvia. Aiheena oli Italialainen supermalli, nimeltään Vespa Piaggio. Pitkästä aikaa oli salamatkin mukana ja niitten käyttäminen toikin kuviin mukavasti uutta ilmettä. Niitä pitäis vain käyttää enemmän niin pysyis jonkilainen tuntuma hommaan. Nyt piti ensin yrittää muistella että mitenhän nämä vehkeet oikein toimikaan, mutta alun ongelmien jälkeen alkoi valot välähtelemään ja johtoihin kompastuin vain yhden kerran.
Malli oli miellyttävä ja kärsivällinen, jaksoi poseerata väsymättä. Ainoa heikkoudet olivat sen pyöreät muodot ja kiiltävä pinta. Jos ei maalipinnasta heijastunut kuvaaja itse tai apuri, niin vähintäänkin salaman välähdys. Jonkinverran heijastuksia sai hallittua pyöröpolarisaatiosuotimella, mutta ei sekään mahdottomiin pysty. Paikkaa vaihtamalla löytyi yleensä sopiva kohta, eikä heijastuksissa näkynyt mitään ylimääräistä.
Tässä muutama maistiainen eilisistä kuvauksista, lisääkin saatan joskus näytille laittaa, kunhan saan muokkailtua.
Malli oli miellyttävä ja kärsivällinen, jaksoi poseerata väsymättä. Ainoa heikkoudet olivat sen pyöreät muodot ja kiiltävä pinta. Jos ei maalipinnasta heijastunut kuvaaja itse tai apuri, niin vähintäänkin salaman välähdys. Jonkinverran heijastuksia sai hallittua pyöröpolarisaatiosuotimella, mutta ei sekään mahdottomiin pysty. Paikkaa vaihtamalla löytyi yleensä sopiva kohta, eikä heijastuksissa näkynyt mitään ylimääräistä.
Tässä muutama maistiainen eilisistä kuvauksista, lisääkin saatan joskus näytille laittaa, kunhan saan muokkailtua.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Low-key
Näyttäisi siltä, että mustavalkokuva nauttii maailmalla yllättävän suurta suosiota. Ainakin mikäli netin gallerioihin on uskominen. Ja mikäs siinä on nauttiessa, onhan ne hienoja. Aikaisemmin jo pohdin mustavalkokuvan ominaisuuksia. Mutta nyt tuli mieleen mustavalkokuvauksen tyyli, eikä tämä ole ainoastaan MV-kuvauksen tyyli, vaan toisinaan se toimii hyvin myös värikuvissa. Höpinät sikseen, nyt seuraa asiaa. Aiheena Low-key valokuva, eli alasävykuva.
Havainnoikaa:
Low-key-kuvan sävyjakauma on hyvin tumma, valonlähteitä tai mielummin valonlähdettä käytetään tuomaan esiin kohteen kontrastia ja varjoja. Tällä tyylillä on aika helppoa saada aikaan dramaattisia kuvia ja tyyliä käytetäänkin elokuvissa tehokeinona tuomaan "vaarallista", tai "jännittävää" tunnelmaa. Äärimmäisenä esimerkkinä vaikkapa Sin City elokuva, jossa kyllä mässäiltiin tehosteilla muutenkin reippaasti. Toisena esimerkkinä vaikkapa mustavalkoiset muotokuvat joissa on tumma tausta.
Siinäpä näppärä tietoisku alasävykuvasta. Ehkäpä sitten keväämmällä, kun alkaa taas kirkastumaan, ihmetellään yläsävy, eli high-key kuvaa.
Havainnoikaa:
Low-key-kuvan sävyjakauma on hyvin tumma, valonlähteitä tai mielummin valonlähdettä käytetään tuomaan esiin kohteen kontrastia ja varjoja. Tällä tyylillä on aika helppoa saada aikaan dramaattisia kuvia ja tyyliä käytetäänkin elokuvissa tehokeinona tuomaan "vaarallista", tai "jännittävää" tunnelmaa. Äärimmäisenä esimerkkinä vaikkapa Sin City elokuva, jossa kyllä mässäiltiin tehosteilla muutenkin reippaasti. Toisena esimerkkinä vaikkapa mustavalkoiset muotokuvat joissa on tumma tausta.
Siinäpä näppärä tietoisku alasävykuvasta. Ehkäpä sitten keväämmällä, kun alkaa taas kirkastumaan, ihmetellään yläsävy, eli high-key kuvaa.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Ilmankosteus 100%
Olipas komeat maisemat, tai oikeastaan ei ollut. Eihän maisemia näkynyt juuri ollenkaan, varsinkaan kun tuli pimeää. Ja sumua oli sen verran ettei valoisallakaan kauas olisi nähnyt. Silti, tai varmaan juuri sen takia, kuvauskeli oli mitä mainioin. Tuttukin maisema näytti ihan uudelta ja yksittäinen mäntykin kuvaamisen arvoiselta.
Vai mitä mieltä ootte?
Vai mitä mieltä ootte?
torstai 9. syyskuuta 2010
Kaikkea sitä löytyy.
Poikkeusoloja odotellessa.
Poikkeusoloja joihin Suomi on varautunut erityisillä suunnitelmilla ja strategioilla ovat mm.
Kyllä täällä kelpaa suihkareitten oleskella kun pommit pakkuu ja neutronit soi.
Poikkeusoloja joihin Suomi on varautunut erityisillä suunnitelmilla ja strategioilla ovat mm.
- Suomeen kohdistuva aseellinen hyökkäys ja sota sekä sodan jälkitila
- Suomen alueellisen koskemattomuuden vakava loukkaus ja maahan kohdistuva sodanuhka
- vieraiden valtioiden välinen sota tai sodanuhka ja sellainen sodanuhkaa merkitsevä vakava kansainvälinen jännitystila, joka edellyttää välttämättömiä toimenpiteitä Suomen puolustusvalmiuden kohottamiseksi, sekä muu vaikutuksiltaan näihin verrattava Suomen ulkopuolella sattunut erityinen tapahtuma, jos siitä voi aiheutua vakava vaara kansallisen olemassaolon ja hyvinvoinnin perusteille
Kyllä täällä kelpaa suihkareitten oleskella kun pommit pakkuu ja neutronit soi.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Mielentilavisualisaattori
perjantai 3. syyskuuta 2010
Astraalisyksy
Kuvaamisinto on taas nousussa.
Nyt alkaa pihahommat jo olla valmiina ja syytä oliskin, kun tuo syksy ja jahtikausikin on alulla. Aikaa jää jopa kuvailulle ja mikäs sen mukavampaa. Muutamia projektiluotoisia ideoita olis takataskussa, mutta saapa nähä tuleeko niistä koskaan valmista, tai tuleeko edes aloitettua. Kuva päivässä periaatetta oon joskus miettiny, mutta ole melkoisen varma että se ei onnistu. Elämässä on paljon muutakin kuin valokuvaus ja siksipä kamera saattaa viettää toisinaan pitkähköjäkin aikoja omissa oloissaan. Nyt siis pitää takoa kun intoa taas riittää.
Tälläkertaa mielessä oli ajankohtaan kätevästi liittyvä syksy. Kävin kuvausreissulla eräässä "peruspaikassa", mutta mitään hehkeää ei tuntunut kennolle tarttuvan. Aihetta piti pyrkiä miettimään taas perinteiden ulkopuolelta ja hoksasin maiseman yksityiskohdat. Jo alkoi muistikorttiin tulla täytettä. Jatkoon ja finaaliin kuvista pääsi tälläkertaa vain yksi. Olokaapa hyvä.

Perinteisestä syksykuvasta poiketen kuva onkin mustavalkoinen(!). Silti siitä saa käsityksen syksystä, varsinkin kun oivaltaa mikä kuvassa on. Mustavalkoinen kuva onkin kätevä, toisaalta myös vaativa, aiheen esilletuomisessa. MV:ssä ei voi mässäillä värikikkailulla, eikä kuvaa voi tuoda massasta esille silmille hyppäävillä väreillä. Ainoa mikä MV-kuvasta voi tehdä mielenkiintoisen on sen aihe. Se asettaa siis aika kovat vaatimukset aiheen esilletuomiseen. Toisaalta se myöskin auttaa huomion keskittämiseen. Esimerkiksi tässä huomio voisi keskittyä horsman siemeniin ja siemenkotiin. Joku matemaatikko voisi tässä nähdä jotain derivaattoja, tai astraalihommia, tai mitä niitä nyt on. Minähän en niistä mitään tajua, mutta tulipahan vain mieleen. Joku viisampi voi pohtia näitä itsekseen sitten enemmän.
Johan meinasi tulla syväluotaava analyysi, oikein itsenikin yllätin. Parempi lopettaa tämä pohtiminen nyt tähän, ettei karkaa vallan käsistä.
Nyt alkaa pihahommat jo olla valmiina ja syytä oliskin, kun tuo syksy ja jahtikausikin on alulla. Aikaa jää jopa kuvailulle ja mikäs sen mukavampaa. Muutamia projektiluotoisia ideoita olis takataskussa, mutta saapa nähä tuleeko niistä koskaan valmista, tai tuleeko edes aloitettua. Kuva päivässä periaatetta oon joskus miettiny, mutta ole melkoisen varma että se ei onnistu. Elämässä on paljon muutakin kuin valokuvaus ja siksipä kamera saattaa viettää toisinaan pitkähköjäkin aikoja omissa oloissaan. Nyt siis pitää takoa kun intoa taas riittää.
Tälläkertaa mielessä oli ajankohtaan kätevästi liittyvä syksy. Kävin kuvausreissulla eräässä "peruspaikassa", mutta mitään hehkeää ei tuntunut kennolle tarttuvan. Aihetta piti pyrkiä miettimään taas perinteiden ulkopuolelta ja hoksasin maiseman yksityiskohdat. Jo alkoi muistikorttiin tulla täytettä. Jatkoon ja finaaliin kuvista pääsi tälläkertaa vain yksi. Olokaapa hyvä.

Perinteisestä syksykuvasta poiketen kuva onkin mustavalkoinen(!). Silti siitä saa käsityksen syksystä, varsinkin kun oivaltaa mikä kuvassa on. Mustavalkoinen kuva onkin kätevä, toisaalta myös vaativa, aiheen esilletuomisessa. MV:ssä ei voi mässäillä värikikkailulla, eikä kuvaa voi tuoda massasta esille silmille hyppäävillä väreillä. Ainoa mikä MV-kuvasta voi tehdä mielenkiintoisen on sen aihe. Se asettaa siis aika kovat vaatimukset aiheen esilletuomiseen. Toisaalta se myöskin auttaa huomion keskittämiseen. Esimerkiksi tässä huomio voisi keskittyä horsman siemeniin ja siemenkotiin. Joku matemaatikko voisi tässä nähdä jotain derivaattoja, tai astraalihommia, tai mitä niitä nyt on. Minähän en niistä mitään tajua, mutta tulipahan vain mieleen. Joku viisampi voi pohtia näitä itsekseen sitten enemmän.
Johan meinasi tulla syväluotaava analyysi, oikein itsenikin yllätin. Parempi lopettaa tämä pohtiminen nyt tähän, ettei karkaa vallan käsistä.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Erilainen matkailu vois olla mukavaa
Jos ois oikein varoissaan, sitä vois lähtä reissuun. Jos vaikka lähtis erillaiselle ulkomaan matkalle, vaikka Venäjälle. Siellä mieluiten johonkin Neuvostoliiton aikaiseen hylättyn teollisuus, tai tutkimuskaupunkiin. Vaikkapa sellaiseen jonka nimi olis Proton, Atom tai ehkä Cosmo. Siellä sitä riittäis varmasti kuvattavaa. Olishan se jännää kun ei ois hajuakaan mitä säteilyjä ja myrkkyjä, tai paikallisia erakkoja niissä tehtaissa vaanisi. Jos käyttäis kuvaamiseen filmiä, saattas kuvissakin näkyä paikallista efektiä. Olishan se jännää joo.
Mutta enpä ole varoissani, eikä sinne Venäjällekkään tuu varmaan lähettyä. Tyydymme siis kotimaiseen vaihtoehtoon ja jälkikäsittelyn taikaan. Näillä saa aikaan "muka ulkomaanmatkan kuvia" joilla sitten voi leuhkia naapureille, tai vaikka ystäville ja tuntemattomille internetin ihmeellisessä maailmassa.
Kuvat voisi olla vaikka tällaisia.




Ja taaskaan en kerro missä oikeesti oon käyny, eikä sitä muittenkaan tarvi julkisesti arvailla. Pitäkää mölyt mahoissanne, niin ei raggarit mee rellestään ja pilaan paikkoja.
Mutta enpä ole varoissani, eikä sinne Venäjällekkään tuu varmaan lähettyä. Tyydymme siis kotimaiseen vaihtoehtoon ja jälkikäsittelyn taikaan. Näillä saa aikaan "muka ulkomaanmatkan kuvia" joilla sitten voi leuhkia naapureille, tai vaikka ystäville ja tuntemattomille internetin ihmeellisessä maailmassa.
Kuvat voisi olla vaikka tällaisia.




Ja taaskaan en kerro missä oikeesti oon käyny, eikä sitä muittenkaan tarvi julkisesti arvailla. Pitäkää mölyt mahoissanne, niin ei raggarit mee rellestään ja pilaan paikkoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











