Se toimii sittenkin.

Ehei, ei tämä blogi ole kuollut, vaikka sisältöä ei ole viimeaikoina tullutkaan. Kun tietää että tulossa on paremmat laitteet ja välineet, niin ei sitä viitsi oikein läppärin pikkuruudulta tihrustaa ja alitehoisella prosessorilla kuvia värkätä. Mutta nyt! Nyt on laitteistopuoli kunnossa ja tehoa ja suorituskykyä riittää ja näyttö on niin iso että pitää oikein kahdesti kattoa että näkee kokonaan. Tai ainakin siltä tuntuu, kun vertaa läppärin näyttöön. Ja tietokoneessa on jotain RAMmia kovasti ja kaksi i:tä enemmän kuin halvemmassa versiossa, siihen syttyy erinvärisiä valoja ja siihen ei tarvinut edes nettipiuhaa kiinnittää että tiedon valtatiet avautuu. Niin hyvä se on, muuta en siitä osaa kertoa. Niin ja se on PC. Harhauduin MAC-tietokoneiden maailmaan ja omistin sellaisen noin 4 viikkoa, joista kolme kone oli huollossa. Yllättävän helposti kauppojen peruminen onnistui ja nyt olen taas PC-mies. Se ilmeisesti on junttia, ainakin hifistelijöiden mielestä, mutta ainakin kone nyt toimii niinkuin pitää ja jos rikkoutuu, niin hälyytän jonkun enemmän nörtin hätiin. Toisin olisin joutunut toimimaan esteettisesti miellyttävästi muotoillun ja statusarvoani kohottavan MAC-tietonkoneen kanssa, jonka lähin huolto löytyy oulusta.
Ainoa positiivinen kokemukseni MACistä löytyy nuoruudesta jolloin myytiin samannimistä jäätelöä, se maistui colalta ja toimi aina, toisin kuin tämä tietokonekaimansa.
No sitten taas asiaan, eli kuviin. Pakkanen on pitänyt valokuvaajan nyt sisätiloissa ja kuvia on otettu aika harvakseltaan ja nekään eivät ole noudattaneet blogin perinteistä tyyliä, vaan ovat olleet ennalta määriteltyjä ja tyyliltään hillitymin muokattuja. Eli eivät tule julkaistuiksi täällä. Sen sijaan olen nauttinut uuden tietokoneen suorituskyvystä vanhojen kuvien kanssa ja tässä niistä kaksi näytille. 

Ystävällinen graffittitaiteilija oli maalannut opasteen yläkerrassa sijaitsevaan "näyttelytilaansa".

Kunhan tässä ilmat alkaa taas lauhtumaan, niin kyllä sitä taas sitten herää valokuvaajakin talviuniltaan.